Miten rantautua luonnonsatamaan modernilla, pystykeulaisella purjeveneellä?

Suomessa on totuttu liikkumaan ja rantautumaan purjeveneillä myös luonnonsatamiin, joita kauniissa saaristossamme riittää. Viime aikoina on puhuttanut, miten rantautuminen luonnonsatamiin onnistuu nykyisillä, pystykeulaisilla purjeveneillä verrattuna klassisiin viistokeulaisiin purjeveneisiin. Puolensa on molemmissa venetyypeissä. Modernilla veneellä rantautumista voi helpottaa esimerkiksi Ajolanrannan kehittämällä sivukiinnitteisellä keulaporrasratkaisulla.

Perinteisen mallisessa purjeveneessä on tavallisesti viistokeula, jolla saattaa päästä riittävän lähelle melko matalaakin rantaa, jolloin keulasta voi hypätä suoraan rantakalliolle tai -töyräälle venettä kiinnittämään. Vaikka klassisen viistokeulaisen purjeveneen saisi keulansa puolesta vietyä luonnonsatamissa lähemmäksi rantaa kuin pystykeulaisen purjeveneen, kölin syvyys voi kuitenkin joskus muodostua niissäkin esteeksi. Klassisissa veneissä on yleensä syvempi ja uusiin purjeveneisiin verrattuna myös pidemmälle keulaan ulottuva köli, jonka pohjakosketusta pitää rantautuessa varoa.
Uusien ns. lättäpohjaveneiden pohjan syväys on kokonaisuudessaan merkittävästi matalampi kuin perinteisissä veneissä, ja uusissa purjeveneissä myös köli on taaempana. Uusiin purjeveneisiin on myös saatavana erilaisia kölivaihtoehtoja. Luonnosatamissa ja saaristossa paljon liikkuvalle matalampi köli voi olla toivottu ratkaisu. Tällaisella purjeveneellä voi taitava veneilijä ajaa lähemmäs rantaa ja kallioita varsinkin, jos rantaviiva jatkuu loivana taaksepäin.

Purjeveneen keulasta voi olla vaikeaa tai jopa vaarallista hypätä rantakalliolle

Uusien veneilijöiden lisääntynyt määrä tarkoittaa kuitenkin sitä, että vesillä liikkuu paljon luonnonsatamiin rantautumista vielä harjoittelevia tai heitä, jotka eivät ole vielä niihin edes uskaltautuneet.

Perinteisissä purjeveneissä keulaan on usein asennettu ankannokka eli keulan askelmataso rantautumista helpottamaan. Ankannokan kärki ulottuu helposti jopa puolitoista metriä keulan etupuolelle, mikä helpottaa rantakalliolle hyppäämistä. Silti esimerkiksi pienille lapsille, ikäihmisille tai liikuntarajoitteisille se on voinut osoittautua liian vaikeaksi ja jopa vaaralliseksi. Uuden sukupolven purjeveneissä puolestaan on usein haasteena pystykeulan lisäksi keulasta ulkoneva puksprööti eli keulapuomi, joka ei välttämättä kestä kulkemista.

Vahvistettu puksprööti ja oikein sijoitetut keulaportaat helpottavat rantautumista

– Uusissa purjeveneissä puksprööti voi olla kiinteä ratkaisu, Oceaniksiin sen saa lisävarusteena. Pukspröötin avulla purjeiden kiinnityspiste saadaan vietyä noin 40 senttiä eteenpäin, jolloin halssin vaihdosta tulee helpompaa ja veneen sivujäykkyys lisääntyy, mikä tuo vakautta purjehdukseen. Mutta, koska keula täytyy erityisesti luonnonsatamissa jättää joskus tavallista kauemmaksi rantakiviin kolhiintumisen estämiseksi, voi välimatka pukspöötillä varustetusta veneestä rantaan tehdä turvallisesta rantautumisesta vaikeaa, Ajola Yachtsin Antti Saarisalo sanoo.
Ajola Yachts lähti etsimään monelle veneilijälle tuttuun ongelmaan ratkaisua, jota testasi ensin Oceanis-purjeveneisiin, joiden pukspröötiin on nyt saatavissa tiikkinen taso ja siihen laskeutuvat portaat rantautumista helpottamaan.

– Ratkaisu tekee kiinnityksestä tukevan. Kun ankkuriteline siirtyy eteenpäin, on sen käyttö helpompaa ja portaat voidaan kiinnittää edemmäs, lähemmäs rantaa. Yhä useampi luonnonranta tulee nyt yhä useamman ulottuville, Saarisalo luettelee vahvistetun pukspröötin tarjoamia etuja.