Moottoriveneen pohjan peruskunnostus meneillään. Lasimurskapuhalluksen ja korkeapaineruiskulla maalauksen välissä pohjasta saadaan korjattua mahdollisia puutteita, kuten liian alhaalla tai vinossa oleva vesiraja, sekä lähes aina löytyviä ilmakuplia ja pieniä geelivaurioita.

Tässä veneessä vesiraja oli selvästi alhaalla ja sitä korotettiin reilusti. Pohjassa ei varsinaisia vaurioita ollut, mutta puhallus paljastaa hyvin tyypilliset pienet ilmakuplat, ja nämä täytetään epoksipakkelilla ennen lopullista täyttöä, muotoon hiontaa ja ruiskumaalausta.
Ruiskumaalauksella pinnasta saadaan telaamista tasaisempi ja myös kerrosvahvuudeltaan paksumpi.

Ajolanranta

Suomessa on totuttu liikkumaan ja rantautumaan purjeveneillä myös luonnonsatamiin, joita kauniissa saaristossamme riittää. Viime aikoina on puhuttanut, miten rantautuminen luonnonsatamiin onnistuu nykyisillä, pystykeulaisilla purjeveneillä verrattuna klassisiin viistokeulaisiin purjeveneisiin. Puolensa on molemmissa venetyypeissä. Modernilla veneellä rantautumista voi helpottaa esimerkiksi Ajolanrannan kehittämällä sivukiinnitteisellä keulaporrasratkaisulla.

Perinteisen mallisessa purjeveneessä on tavallisesti viistokeula, jolla saattaa päästä riittävän lähelle melko matalaakin rantaa, jolloin keulasta voi hypätä suoraan rantakalliolle tai -töyräälle venettä kiinnittämään. Vaikka klassisen viistokeulaisen purjeveneen saisi keulansa puolesta vietyä luonnonsatamissa lähemmäksi rantaa kuin pystykeulaisen purjeveneen, kölin syvyys voi kuitenkin joskus muodostua niissäkin esteeksi. Klassisissa veneissä on yleensä syvempi ja uusiin purjeveneisiin verrattuna myös pidemmälle keulaan ulottuva köli, jonka pohjakosketusta pitää rantautuessa varoa.
Uusien ns. lättäpohjaveneiden pohjan syväys on kokonaisuudessaan merkittävästi matalampi kuin perinteisissä veneissä, ja uusissa purjeveneissä myös köli on taaempana. Uusiin purjeveneisiin on myös saatavana erilaisia kölivaihtoehtoja. Luonnosatamissa ja saaristossa paljon liikkuvalle matalampi köli voi olla toivottu ratkaisu. Tällaisella purjeveneellä voi taitava veneilijä ajaa lähemmäs rantaa ja kallioita varsinkin, jos rantaviiva jatkuu loivana taaksepäin.

Purjeveneen keulasta voi olla vaikeaa tai jopa vaarallista hypätä rantakalliolle

Uusien veneilijöiden lisääntynyt määrä tarkoittaa kuitenkin sitä, että vesillä liikkuu paljon luonnonsatamiin rantautumista vielä harjoittelevia tai heitä, jotka eivät ole vielä niihin edes uskaltautuneet.

Perinteisissä purjeveneissä keulaan on usein asennettu ankannokka eli keulan askelmataso rantautumista helpottamaan. Ankannokan kärki ulottuu helposti jopa puolitoista metriä keulan etupuolelle, mikä helpottaa rantakalliolle hyppäämistä. Silti esimerkiksi pienille lapsille, ikäihmisille tai liikuntarajoitteisille se on voinut osoittautua liian vaikeaksi ja jopa vaaralliseksi. Uuden sukupolven purjeveneissä puolestaan on usein haasteena pystykeulan lisäksi keulasta ulkoneva puksprööti eli keulapuomi, joka ei välttämättä kestä kulkemista.

Vahvistettu puksprööti ja oikein sijoitetut keulaportaat helpottavat rantautumista

– Uusissa purjeveneissä puksprööti voi olla kiinteä ratkaisu, Oceaniksiin sen saa lisävarusteena. Pukspröötin avulla purjeiden kiinnityspiste saadaan vietyä noin 40 senttiä eteenpäin, jolloin halssin vaihdosta tulee helpompaa ja veneen sivujäykkyys lisääntyy, mikä tuo vakautta purjehdukseen. Mutta, koska keula täytyy erityisesti luonnonsatamissa jättää joskus tavallista kauemmaksi rantakiviin kolhiintumisen estämiseksi, voi välimatka pukspöötillä varustetusta veneestä rantaan tehdä turvallisesta rantautumisesta vaikeaa, Ajola Yachtsin Antti Saarisalo sanoo.
Ajola Yachts lähti etsimään monelle veneilijälle tuttuun ongelmaan ratkaisua, jota testasi ensin Oceanis-purjeveneisiin, joiden pukspröötiin on nyt saatavissa tiikkinen taso ja siihen laskeutuvat portaat rantautumista helpottamaan.

– Ratkaisu tekee kiinnityksestä tukevan. Kun ankkuriteline siirtyy eteenpäin, on sen käyttö helpompaa ja portaat voidaan kiinnittää edemmäs, lähemmäs rantaa. Yhä useampi luonnonranta tulee nyt yhä useamman ulottuville, Saarisalo luettelee vahvistetun pukspröötin tarjoamia etuja.

Ajolanranta

S-vetolaitteen paljekumin vaihto meneillään. Samalla toki muutenkin moottoria ja S-vetolaitetta huolletaan hiukan normaalia syvällisemmin.

Tässä kuitenkin tuli hyvä esimerkki paljekumin ulkoisen tarkastuksen mahdottomuudesta. Kumin ylöspäin näkyvä osa on täysin ehjä, kimmoisa ja halkeilematon. Mutta alapuolella ja erityisesti kiinnityslaippojen välissä oleva pinta on kulunut ja halkeillut jopa vaarallisen paljon. Tämä oli ihan viimeinen hetki vaihtaa paljekumi. Ja osoitus miksi vaihtoväliä on syytä noudattaa, eikä luottaa pelkkään ulkopuoliseen tarkastukseen.

“Kiitos Ajolan huollolle että huomasivtat huollon yhteydessä että kumi on hieman vanha kun ikää oli kertynyt jo kunnioitettavat 19 vuotta.”

Miten vanha kumi? Näkyykö päiväys?
Olen itse noudattanut kuuliaisesti 7 vuoden suositus vaihtoväliä, mutta tiedän useampiakin tapauksia , joissa vaihtoväli ollut 15 vuotta ja jopa yli ja kumi on ollut ihan Ok kunnossa.. 7 vuoden vaihtoväliä kannattaa noudattaa , koska silloin voi samalla vaihtaa mm. Potkuriakselin stefat ja katsoa vetolaitteen yläosan syöpymistilanteen…👍🤗 Kuminvaihto pitää tehdä huollellisesti sillä huonosti asetettu uusi paljekumi sisältää aina suuren riskin isolle vuodolle…Kokemusta on…🤔🙄👌”

Vaihtosuositus tuntuu välillä tosiaan liian lyhyeltä, kun kumi saattaa olla ihan uutta vastaavan näköinen alapuoleltakin. Mutta tuo on laskettu aika, jonka valmistaja takaa, että kumi toimii kaikissa normaaleissa käyttöolosuhteissa. Ja kun vaurio voi olla piilevä, jota ei pysty ilman purkamista havaitsemaan, on syytä noudattaa vaihtoväliä. Tässäkin halkeaman lisäksi kumissa näkyy jo kuplamaisuutta koko alapuolella, eli kumin rakenne on koko alalta heikentynyt selvästi.
Tosiaan samalla pystyy tekemään pienellä lisäkustannuksella laajemman vetolaitehuollon.

Olihan tässä päiväys mennyt paljon pitkäksi, mutta yläpuolelta näkyvältä alueelta kumi oli tosiaan ehjä ja virheettömän näköinen.

KustannusARVIO 1500 – 2000 €. Jos löytyy muutakin korjattavaa (usein löytyy), niin sitten menee yli.
Tämän onneksi pystyy tekemään kesälläkin, jos on paikka, jossa veneen saa helposti ylös. Etukäteen aikataulutettuna viikonloppujen välissä onnistuu hyvin. Nyt meillä on jo vesillelaskuja varten kalenterit ihan täynnä.

Ajolanranta